Järki, tahto ja omatunto tekevät meistä ylivertaisen, mutta samalla vastuullisen.

”Näinkö se siis tehdään? Kun toisella on jotain, mitä haluat, teet hänestä vihollisen. Sitten on oikein ottaa se.”

Kun merijalkaväen sotilas, veteraani Jake Sully päätyy korvaamaan surmattua kaksoisveljeään avaruustutkimusalukselle, ja pääsee tutustumaan Pandoran planeettaan, mikään ei mene niin kuin hän olettaa.

Eletään vuotta 2154. Ihmiskunta on tuhonnut oman maapallonsa, ja ainoa toivo uudesta alusta on matkustaa haalimaan luonnonvaroja muualta. Pandoran planeetalla ainoa ongelma kaivosyhtiölle on alkuperäiskansa na'vit, jotka varjelevat luontoaan ja siellä sijaitsevia älymetalli-ilmeentymiä henkeen ja vereen.

Jake Sully eksyy matkallaan Pandoran luonnossa ja lopulta törmää naispuoliseen na'viin, nuoreen ja kauniiseen Neytiriin. Tämä lupaa opettaa miestä kansan tavoille. Jake saa tehtäväkseen tutustua alkuperäiskansaan, ja saada heidät suostuteltua yhteistyöhön ihmisten kanssa. Hänellä on kolme kuukautta aikaa saada tietoa na'veista ja Pandoran luonnosta käyttäen apunaan avataria. Avatar on na'vin ja ihmisen dna-yhdistelmästä valmistettu mentaalisen linkin avulla hallittava virtuualikeho. Siinä ajatukset ovat ihmisen ja vartalo na'vin. Kutakin avataria voi hallita ainoastaan se, kenen dna:ta siihen on yhdistetty. Jake Sully päätyy tehtävään, sillä hänessä on samaa dna:ta kuin kaksoisveljessään. Kolme kuukautta on lyhyt aika. Jos sopimusta na'vien kanssa ei synny, asia ratkotaan asein. Mitään ei jätetä jäljelle.

Avatar on visuuaalisesti näyttävä kahden ja puolen tunnin elokuvaelämys, joka läimäyttää ihmiskuntaa kovaa kasvoille. Onko meidän aika katsoa peiliin ja miettiä näyttääkö tulevaisuutemme samalta? Miten pitkälle olemme valmiita menemään sen vuoksi, että saamme sen mitä itse haluamme? Jake Sullyn tehtävä laittaa hänet moraalisesti ahtaalle. Hän painottelee sen välillä, mitä hänen halutaan tekevän ja sen, mitä sydän sanoo. Samalla hän oppii alkuperäiskansan tapoja, ja hänelle alkaa valjeta, ettei ihmiskunta ole välttämättä kaikista viisain ja mahtavin. Na'vien suhde luontoon ja sen energiaan on jotain sellaista, mitä ihmiset eivät ole koskaan ehtineet löytää.

Koti. Onko se enää tutkimusaluksella vai planeetalla, jossa Jake on tottunut elämään?

Vihollinen. Miten tunnistaa vihollinen tilanteessa, jossa tutuissa ja turvallisissa on yhtäkkiä alkanut piillä uhka, ja tuntemattomista onkin tullut tärkeitä ja rakkaita? Monet kysymykset saavat vastauksia, mutta niiden hinta on suuri, ja ne vaikuttavat jokaisen elämään.

Roolisuorituksissa parhaiten onnistuu tohtori Grace Augustinea näyttelevä Sigourney Weaver, joka omaa henkilöhahmonsa äidillisyyden ja intohimon na'veja kohtaan vahvasti. Inhimillinen ja sympaattinen Augustine johtaa na'vi-operaatiota, ja kaivosyhtiölle tämä vahva ja omapäinen nainen on lähes yhtä suuri ongelma kuin itse alkuperäiskansa. Päähenkiösuoritukset ovat myös onnistuneita. Zoë Saldaña tekee loistavaa jälkeä, ja pystyy luomaan vakuuttavan, itsenäisen ja vahvan Neytirin hahmon. Sam Worthington puolestaan osaa hienosti tuoda esiin Jake Sullyn kamppailun oikean ja väärän välillä, ja näyttää tämän inhimillisen puolen. Jaloistaan halvaantuneen sotilaan näytteleminen on haastavaa, mutta Worthington onnistuu saamaan siitä uskottavaa. Kaivosyhtiön turvajoukkojen ns. ”pahasta pomosta” Miles Quaritchista (Stephen Lang) on tehty turhankin ronski, mutta hän ajaa asiansa juonen pahiksena.

”Ihminen asetetaan muun luomakunnan yhteyteen, ei sen yläpuolelle, hänellä ei ole oikeutta alistaa ja tuhota."

"Ihmisellä on kyky hallita ja muokata maailmaa, mutta myös vastuu tekemisistään.”

Viime lukukauden uskonnonkokeeseen ei ollut hirveästi aikaa lukea, mutta nämä lauseet koealueesta jäivät viimeisinä iltoina kuitenkin mieleeni. Harmi vain, että juuri niitä ei kysytty kokeessa :) Lauseet tiivistävät mielestäni vahvasti sen millä tavalla meidän tulisi toimia ja ajatella, jotta se mikä elämässä on tärkeää, toteutuisi mahdollisimman hyvin jokaisen osapuolen kohdalla. Eriarvoisuutta koetaan usein ihmisten välillä, mutta viime vuosikymmeninä huoli ympäristöstämme on herättänyt ihmisiä siihen, miten eriarvoiseksi olemme itsemme luonnon suhteen asettaneet.

Tulevaisuuselokuvat ovat usein naurettavia niiden todenmukaisuuden puuttumisen ja monimutkaisen tieteen vuoksi, omakohtaisena kokemuksena sanottakoon mm. Apinoiden planeetta. Avatar on ideallaan ja toteutuksellaan uskottava ja helposti ymmärrettävä poikkeus. Se on upea ja koskettava muistutus siitä mihin itsekkyys ja ihmisten tahto hallita voi johtaa. Se on samalla tarina rajoja tuntemattomasta rakkaudesta, luottamuksen voittamisesta ja siitä miten moraali meitä ohjaa. Na'vien suhde luontoon ja ympäristön kauneuteen on jotain hyvin ainutlaatuista ja kadehdittavaa. Ajattelu ja toiminta, jossa pyritään yhteiseen hyvään, ja kaikille yhtäläisiin oikeuksiin, on loppuen lopuksi kaikille parasta. Elokuva herättää meidät siihen, että on aika toimia niin ennen kuin on liian myöhäistä.

Avatar on ehdottomasti niiden kahden ja puolen tunnin, monen nenäliinan, liikutuksen, vihan ja onnellisuuden hetkien, sekä sotkeutuneiden ripsarien arvoinen.

*****

Avatar, 2009, ohjaus James Cameron
kuvien lähteet: www.amazon.com, www.wallse.net