a) tylsä
b) mielikuvitukseton
c) ainakaan millään tapaa liian yksinkertainen.
Tasa-arvo on siinä suhteessa kovin mielenkiintoinen, että jokaisella on aivan oma käsityksensä siitä mitä se tarkoittaa. Blogin alkutaipaleella ajatusmaailmani oli melko rajallinen, mutta mitä enemmän postauksia teki sitä enemmän löysin ja sisäistin muunlaisia tasa-arvoja. Opin ymmärtämään joitain niistä, kun taas jotkut jäivät täysin pimentoon, mutta niin sen ehkä täytyykin mennä. Tärkeintä on nimittäin ymmärtää itse mitä tasa-arvo merkitsee. Löysin kuitenkin aivan uusia puolia, ja huomasin, että sanani piilee lähes kaikkialla ja sillä on niin monta muotoa, että joskus sitä on jopa hankala löytää. Sen takia sen aina löytäessään se kiehtoo yhä uudestaan ja uudestaan. Itse asiassa vasta postauksia tehdessä ymmärsin esimerkiksi sen, että tasa-arvo ei ole pelkästään ihmisten ja sukupuolten välillä niin kuin se useasti mielletään. Tasa-arvo on kaikkien välillä.
Alkuvaikeuksien jälkeen blogin tekninen tekeminen muuttui helpoksi. Osasin julkaista, tallentaa ja muokata. Sisällöllinen puoli oli joissain määrin helppoa, mutta välillä myös äärimmäisen vaikeaa. Kuva-analyysiä en tahtonut mitenkään saada aikaiseksi, sillä sellaista kuvaa, jota etsin ei mistään löytynyt. Tämä mielestäni myös näkyi lopputuloksessa jonkin verran. En olisi saanut lähteä etsimään sitä tiettyä vaan antaa oikeanlaisen kuvan putkahtaa esiin sille otollisena hetkenä. Miellyttävintä oli kirjoittaa aivan ensimmäinen postaus. Omakohtaisista asioista on aina niin luontevaa lähteä liikkeelle eikä kirjoittamista meinaa millään lopettaa. Tärkeintä tässä kaikessa blogityöskentelyssä oli se, että minulla oli aikaa. Aikaa niille kaikille sanani eri muodoille, runolle, novellille, kuvalle... Kuukaudessa ehti sisäistää, tulkita ja kyseenalaistaa.
Olen oppinut matkan varrella suunnattomasti. En pelkästään omasta sanastani, mutta myös muiden sanoista. Toisten tekstien lukemisesta sai aivan uusia puolia omaan työskentelyyn ja tulkintaan, sillä huomasi, kuinka jokainen näkee jotain sellaista mitä itse ei näe. Erilaiset perspektiivit ovat aina mielenkiintoisia, ja oma mielipiteeni on se, että parhaiten oppii myös muiden näkemyksiä kuuntelemalla. Oli todella avartavaa lukea Ellin ja Viivin kirja-arvostelut, joiden pohjana oli sama kirja kuin minulla, mutta näkökulma aivan toinen. Miten erilaisia asioita samasta teoksesta voikaan saada irti! Kehityin mielestäni varsinkin arvostelun ja novellin kirjoittajana. Lisäksi en ollut aikaisemmin kovinkaan tarkasti tulkinnut kuvia, joten sen tekeminen oli uutta.
Kaiken kaikkiaan matka sanani on kanssa on tuntunut kovin lyhyeltä. Eikö juuri ollut elokuu, kun tuskailin kaikkien blogger-ohjelmien kanssa ja ärsyynnyin, kun kuvat eivät menneet siihen kohtaan mihin halusin. Lyhyt tai ei, niin ei ainakaan tyhjää täynnä. Olen tehnyt niin paljon ja löytänyt niin monen monta hienoa asiaa ja näkökulmaa, etten voi kuin vain olla tyytyväinen. Sitä paitsi, tämä oli vain osa matkaa. Tasa-arvon kanssa kun tulee elämään koko elämänsä.
Yksi apukysymyksistä tätä postausta varten oli "Miltä oma sana tuntuu koko projektin jälkeen?" Tykkään tuosta lauseesta, sillä tosiaan hyvin vahvasti tuntuu, että se on juuri oma sana, oli ennen blogin alkua ja myös sen jälkeen. Se on vain saanut uusia puolia ja avartanut reviiriään. Olen aina ollut sitä mieltä, että ilman tasa-arvoa ei ole mitään, siis ei yhtikäs mitään. Ei ihmisiä, ei luontoa, ei elämää. Sanan tärkeys on kasvanut blogitien varrella ja voin olla varma, että tasa-arvo säilyy yhtenä tärkeimmistä päämääristäni elämässäni.
"I don't care who you are, what you have done, where you come from; I'll respect you until you give me a reason not to."
Kiitos ja kumarrus :)
Kuva ja sitaatti: weheartit.com
