Piglet: "How do you spell love?" Pooh: "You don't spell it, you feel it."

Tahdoin niin kovasti tuntea

sen,

mutta maailma on liian

yksinkertainen.

Vaikka kuuluisi olla samaa
kansaa,

yhtä ei oltu, vain punottiin

ansaa.

Ajassa taaksepäin kun

meni,

äitikin poikaansa jo ihmetteli.

Hänen kanssaan suostuin leikkimään

nukeilla

ja tarhassa kosimaan

sormuksella.

Koulussa asiat meni uusiin

kuosiin,

emme voineet nähdään moniin

vuosiin.

Hänen kuvansa jouduin

piilottamaan,

mut joka ilta sitä ryhdyin

kiillottamaan.

Lokerossani se turvassa

pysyi,

vaikka moni kaapilleni päästä

kysyi.

Yhtenä päivänä hän uskalsi

palata,

minun oli lämmin ja tahdoin

halata.

Maanantaina kaikki oli

toisin,

mitä oikein enää tehdä

voisin?

Kuvani oli

kadonnut

ja elämäni sisäänpäin

vajonnut.

Hän tuli vastaani

arasti,

kerroin joku hänen kuvansa minulta

varasti.

Eräs poika tuuppasi lujaa

selkään,

elämääni minä niin paljon

pelkään.

Hän tuli meille, esittelin

huoneen,

me sovimme kuuluvamme samaan

juoneen.

Hän näytti tähdet

taivaalta,

mut äidin ääni kutsui sisään

kalliolta.

Yön kauneus on niin
lumoavaa,
en rohjennut silmääni
ummistaa.

Kotona isä oli asiasta

kuullut,

oli minua kunnolliseksi aina

luullut.

Naamaani kovaa hän

iski

ja itki, miksen voinut olla

ihmisiksi.

Oven mä avasin silmät

sumussa,

surullisena, mut pian oisin

unessa.

Istuisin hänen

vierellään,

hän rakastaisi minua

mielellään.

Hän minua siellä

odottaisi,

ja hellästi hiljaa

lohduttaisi.

Me paikkaan, jossa ei häiritä
pääsisimme
ja koko maailman arvokkaana syliin
käärisimme.

Kuulen äidin huudon

edelleen,

vaikka tiedän jo minun kauan

matkanneen.

Linnut lentävät ja häntä viimein rakastaa

saan,

kaikesta voi tulla vielä

ihanaa.

Tää elämäni seisoo

tässä,

päättymistä

etsimässä.

Minun on ehkä

mentävä,

mutta tiedän, että se on

tehtävä.

Onneksi en ole

yksin,

me istumme kielekkeellä

vieretyksin.

Yhtä arvoikkaina ruumiimme

makaa,

tänään voimme yhdessä maailman

jakaa.

Meille tilaa ei ollut 
täällä,

siksi elämäämme jatkamme

ylhäällä.

Kauneimmat unelmat on kuulemma

pilvissä,

ehkä saan nähdä sen rakkaani

silmissä.

Suurin tuskani

helpottaa,

kun voin oman mieheni kanssa

nukahtaa.

Kuva: tumblr.com - Sometimes you can choose your prince and leave Sleeping beauty to sleep.
Otsikko: Nalle Puh :)